perjantai 23. heinäkuuta 2010

nyt loppuu, saatana

Nyt oon päättänyt, että masennus loppuu. Ei tässä oo mittään järkeä.

Olo on tosi vapaa, vaikka paljon pahoja asioita ehtikin sairauteni takia tapahtua ja suuria menetyksiä. Nyt kuitenkin tunnen taas, vaikkakin vaihtelevalla ja laajalla skaalalla niin tunnenpa kuitenkin.

Kankaanpäähän muutto vähän jännittää. Jos en saakkaan Nikoa asuintoveriksi, en tiedä miten siellä pärjäilen. Rahankin takia, mutta kyllä selkeästi kaipaan seuraa. Myös sitä tuttua, en vain uutta. Mutta pakko sen on sutviutua hyvin, pitkästä aikaa oon luottavaisella mielellä itseni ja tulevaisuutenil suhteen!

"Paniikki on ekstaasin veli".
Se olen huomannut! Olin kauheassa tilassa viikon verran, jonka jälkeen olo on aika kirkas ja seesteinen. Kohti maniaa reippain mielin ;)