kohtaamisia peilissä

Olen tunnustanut valtavan ison asian.
Itselleni itsestäni sekä muille elämästäni.

Yksi syy masennukseen löytyy syyllisyydentunteesta. (Joka sairauden myötä lisääntyi ja näinpä ympyrä oli valmis).
En uskaltanut kertoa totuutta itsestäni ja tunteistani. En uskaltanut perääntyä avioliitosta johon sitouduin paha ja jo valmiiksi katuva tunne vatsanpohjassa.
En uskaltanut tunnustaa rakkauttani sille kenelle se kuului, vaan tartuin kiinni lähimpään käteeni sopivaan käteen ja yritin siirtää sen kaiken tähän.

Pahinta tässä on se, että luulin tekeväni oikein.
Olin varma, että pystyisin onneen jos tarpeeksi haluaisin. Olin varma, että jos en puhu enkä tunnusta sydämeni ääntä, se katoaisi tai muuttuisi vaimoni omaksi.
Se ei koskaan muuttunut eikä se voisi koskaan muuttua.

Olin jo rakastunut. Minulla oli ne haaveet johonkin toiseen, mutta yritin väkisin sovittaa ne uusille kasvoille. Tätä olen katunut.

Niin paljon surua, epätoivoa, kipua. Kaikki vain siksi, että minä pelkäsin.

Nyt en osaa kohdata noita kasvoja, joille vääristin itsekkäässä valheellisessa tilassani ilmeeksi tuskaisia kurttuja. Tein paljon pahaa tarkoittaen jollain kierolla tapaa pelkkää hyvää.

Nyt se on sanottu. Totuus. Kaikesta.
Sillä tuskin on merkitystä, en ole varma kuinka vakavissaan minua edes on otettu.
Yleinen ajatus tuntuu olevan, että yritän nyt tällä pakoilla jotain muuta.
Niin moni tuntuu tietävän miltä minusta tuntuu tai mitä ajattelen.

Tässä on teille totuus vielä kerran:
Minä valehtelin vaimolleni omissa häissäni, oman perheeni edessä.
Minä en halunnut elää lopun elämääni hänen kanssaan. Sen olisin halunnut sanoa..

Suunnitelmia suuria

Eka viikko koulua takana.

Tänään oli ryhmäytymispäivä ja mentiin bussilla jonnekin jämin luontoalueelle.
Siellä oli upeat maisemat! Isoja hiekkaharjuja (jotka jatkuu kaiketi Kangasalle saakka ja pispalanharju on niistä korkein) ja metsää ja järviä silmän kantamattomiin. Juotiin myös vettä Uhrilähteestä, jonka pohjassa pulputti ne lähteen sydämet ja sai pohjahiekan näyttämään meduusan ja alkuräjähdyksen tanssivalta samettilapselta. (hmm.)
Vesi oli taivaallista. Kirkasta ja hyvää. Parantaa kuulemma (ainakin) iho- ja silmäsairaudet ;)

Juotiin myös Kylmänmyllynlähteestä jonka pitäisi parantaa vaivat joita saa juotuaan Uhrilähteestä ;)

Kylmänmyllynlähteeseen kerrotaan rakkaudesta riutuneen neitosen joskus hypänneen ja vaeltelevan siellä iltausvassa.

Tänään löin itseni kanssa lukkoon Amsterdamin matkan.
Lento Bremeniin ja bussilla Hollantiin. Paluuliput sitten kun päättää lähteä.

Huomenna tapaaminen lakimiehen kanssa työsotkun tiimoilta.
Toivottavasti asia saa puhtia vaikka en löytänyt omaa kopiotani työsopimuksesta eikä entinen työnantajani ole sitä minulle lähettänyt pyynnöistä huolimatta.
Sopimuksen purkuun johtanut facebook-keskustelukin on vain käsinkirjoitettuna versiona tulostimen puutteessa. Ehkä se selvittää kuitenkin tärkeimmän.

Tuleepahan Oikeustalo tutuksi.

uutta arkea tuppukylässä

Olen läsnäollut Kankaanpäässä jo yhteensä 7 päivää ja olen tutustunut tähän mennessä ehkä hörhöimpiin, hipeimpiin paikallisiin. Hauskaa on se!
Onneksi täällä on myös "normaaleja" hahmoja, tasapainottaa touhua sopivasti.

Elinakin saapui vihdoin eilen ja juotiin vahingossa itsemme sorbus-humalaan.
Piti maistaa lasilliset asuintoveruuden kunniaksi mutta kohtahan kolisi pullo tyhjyyttään ja silmät oli tytöillä ristissä :)

Aamu alkoi väsynein, turvonnein silmin mutta olo kirkastui pivän mittaan.

Pidän myös kovasti kouluttajastani joka saa vekkulimaisella olemuksellaan työturvallisuudenkin kuulostamaan hauskalta oppiaiheelta. Myös luokkatoverit vaikuttavat maukkailta!
Kasvissyöjäluomuhippitär bongattu.

Olo on lennokas, vaikkakin rauhoittunut verraten viime viikon festivaalielämään.
Suunnittelen matkaa Amsterdamiin! Siellä olisi luvassa pari upeaa päivää Teijan ja Mikon (?) seurassa! Toivottavasti Ropanen lähtee mukaan.

elämisen sietämätön keveys

Nyt on olot kohillaan!

Vähän ehkä rauhaton mutta onnellinen mieli. Ihan uudenlainen olo minulle.
Onnellisuus on joka kerta ollut niin erilaista, aina edellistä voimakkaampaa.
Miten suuren osan elämästä olenkaan surrut pois..

Haluaisin tehdä pitkän ja raskaan matkan mieleni syövereihin ja selvittää mikä minussa vetää masennusta puoleensa. Ehkä seuraavaa kertaa ei tulisi enää.

Viimeiset viikot on ollut erityisen ihania.
Ystävyydestä on jäänyt iholle paljon lämpöä ja naurua, tunnen pitkästä aikaa rakkautta sekä itseni rakastetuksi. Energiat alkaa virrata tasaisemmin ja yksissä tuumin.
Onnekseni sain huomata, että elämässäni asuu niitä harvinaislaatuisia ihmisotuksia joista hyvä mieli ja kauneus tarttuu pelkällä läsnäololla, ilo ja riemu täyttää tossut ja on pakko tanssia!

etteenpäin elävän mieli

Vihdoinkin merkkejä selkenevästä säästä!

Saatiin uutta kotia Miikan avustuksella laitettua jo paljon viihtyisämmäksi ja viikonlopun aikana esittäytynyt Kankaanpää ihmisineen vaikutti kerrassaan suloiselta.
Uskon viihtyväni siellä vaikeuksitta ja ties kuinka pitkään vielä koulunkin jälkeen..

Mielialat keinuvat korkealla. Pitkästä aikaa minua naurattaa ilman suuria ponnistuksia ja hymyilyttää unissaankin. Se tuntuu mahtavalle!
Huomaan innostuvani ympäristöstä, pienistä yksityiskohdista ja mikä parasta - ihmisistä.
Olen kaivannut ihmisiä. Niitäkin jotka ovat kokoajan olleet läsnä. Nyt voin sanoa näkeväni heidät taas!

Olen tavannut myös uusia ihmisiä joista jokainen on herättänyt suurta iloa ja ihastusta minussa.

Tuntuu hyvältä tehdä jälleen asioita.
Kokea asioita.
Loppukesä jääköön mieleeni kauniina, jättäen varjoonsa aiemman pahan.