Alkaa tuntua siltä, että viimeisetkin syyllisyyden ja suuttumuksen muruset on pudonneet jo kuljetuille poluille.
Olen alkanut olla itselleni armollinen ja huomannut rakastavani itseäni liikaa hukatakseni enää hetkeäkään. Täysin puhdas en ole. Ihminen olen.
Siksi en koskaan vapaudu täysin niistä negatiivisista latauksista joita tiettyjen asioiden ajatteleminen aiheuttaa. En siis ajattele niitä liikoja.
Maaseudulla tosiaan viihdyn hyvin. Tänään löysin täältä myös Tamperelaisen kaverin! Betonitöiden perässä muuttivat satakuntaan.
Nyt mulla on myös kitara joten aika kuluu jo senkin parissa, ehkä jopa liiankin hyvin välillä.
Ainaki tähän mennessä Kankaanpää on vaan kasvattanut mun masua, pitäs myös aktivoitua ja pitää kiinni kunnosta jonka ehti töiden aikana saavuttaa, kohta en jaksa enää portaita kiivetä :)
Nyt pitäis olla yrittäjyyskurssilla, mutta olo tuntuu sen verran kuumeiselta etten viitsinyt lähteä.
Ihan hyvä näin!
Ensi viikolla Hollantiin <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti