Itken herätessä.

Huomenta.

Olen vihdoin saanut unta. Toisinaan.
Kyseessä on pääosin raskaat valveunet, ahdistavat teemat ja jatkuva heräily.
Onhan sekin parempi kuin ei mitään?

Vaikeinta on kuitenkin se, ettei unessa velloneista tunteista pääse herättyään eroon.
Siinä menee koko päivä.

Eilinen tuntui vatsataudilta.
Kaikki vain siksi että näin jotain typerää Tsunami-tyyppistä unta, jossa suuri uhka oli kokoajan lähellä eikä sitä voinut päästä pakoon.
Ei piilopaikkaa.

Tänään olin vähällä aloittaa päiväni yhtä huonoissa energioissa kunnes huomasin postinkantajan tuoneen mukavan näköisen kirjeen.
Siinä se makasi lattialla heti karhukirjeen vieressä.
Avasin sen ja karhun sijaan siellä olikin pirteä sininen norsu joka kannatteli kärsällään pientä hentoa hiirulaista.
Nauratti ja korttiin rustailtu teksti oli oikein sievä ja lempeä.
Kiitos tästä, kaukainen ystäväni!

Olo noin muuten on vaihteleva.
Välillä tuntuu, että on energiaa ja hyvää mieltä mutta se katoaa pienestäkin vastoinkäymisestä.
Yritän niin kovasti muistaa menneisyyttä.
Kuka minä olen ollut? Kuka minusta on tullut ja kuka tulossa?
En enää ole varma mikä minussa on minua itseäni.