uusi vuosi

Viimeisestä kirjoituksesta on kulunut aikaa, liiankin kauan luulen.
Hylkäsin myös yksityisen päiväkirjani koska luulin, ettei itselleni puhuminen olisi enää niin tärkeää.

Löysin elämääni viimeisen päivityksen jälkeen paljon hyvää joka täytti jokaisen päiväni hyvänolon tunteella ja onnellisuudella. Ajattelin, että sen myötä kestän huipulla tuulesta huolimatta.
Totuus on, että elän kuitenkin niin voimakkaasti pääni sisällä ettei minun tulisi koskaan lakata kysymästä ja vastaamasta itselleni, ennen kaikkea.
Ehkä tämä on osa syytä siihen, että viime aikoina koen olleeni hukassa.
Hukassa vaikka elämäni on oikeasti päivä päivältä paremmin raiteillaan.

Ei minulla ole teemaa tähän tekstiin mitä kirjoitan. Tästä tulee sekavaa oksennusta.

Olen viimein tajunnut suurimman ongelmani. Se on itsekkyys, ylpeys, luottamuksen puute.
Ilman mitään syytä annan rangaistuksia niille jotka uskaltavat minua lähimmäksi.
Sitä en vielä tiedä miksi mutta haluan tietää ja haluan, että se loppuu.

Elämässäni on ihminen, joka antaa minulle paljon itsestään ja paljon hyvää arkeen sekä syytä myös juhlaan. Hänen kanssaan olen ollut vapautuneempi kuin koskaan.
Tuntuu kuin olisin todella löytänyt itseni, seksuaalisuuteni, rohkeuteni ensimmäistä kertaa.
Siitä huolimatta jokin tumma voima minussa haluaa kääntää sen päälaelleen.
Enkö halua hänen välittävän minusta?

Olen myös juonut liikaa ja se myrkyttää päätäni. Alkoholi on ehkä suurin kiroukseni kaikista.
Tämänkin suhteen olen asettanut vaakalaudalle typeryydellä jonka vain viinanpiru voi aiheuttaa.
Se toi minusta esiin persoonan ja tekijän jollaista en todella ole ennen tavannut.
Näin sen enempää kertomatta voin sanoa, että loukkasin sydäntä jota haluaisin vaalia ja helliä.

Haluaisin oppia seisomaan yhdessä näillä jaloilla jotka tunnun löytävän vain itsenäisesti.
Miksi en osaa jakaa?