tyhjiössä

Ensiksi haluan sanoa, että tämän blogin ylläpitäminen ja ajatusten julkilausuminen on yhtälailla pelottavaa kuin myös helpottavaa.
Blogilla on 3 listattua seuraajaa, kaikki hyviä ystäviäni, sekä oletan tätä kurkistelevan myös muutamien joita ei listassa näy.
Kiitos mielenkiinnostanne. On rohkeaa myös teiltä suostua katsomaan minua sellaisena kuin olen,
kaikkine varjoineni.

Oli se sitten silkasta uteliaisuudesta tai rakkaudellisista syistä.

Tänään on ollut harmaa päivä.
Ulkona ilma ei ole ruma eikä kaunis. Se on raikas ja ahdistava yhtäaikaa.
Kävelin koiran kanssa kaksi tuntia pitkin ja poikin pispalaa, yritin kasata tätä päivää jotta osaisin jotain siitä kirjoittaa.
Pääni on lähinnä väsynyt ja turta.

Nukuin liian pitkään ja roikuin unessa, joka oli ahdistava sekä aggressiivinen.
Siinä tapahtui asioita, jotka ovat olemassa tässä todellisuudessa, joiden pelkään toteutuvan.
Kammosin eniten kuitenkin itseäni. Omia reaktioitani ja tunteitani.
Olin järjettömän vihainen, epätoivoinen, tukossa.
Huusin huutamistani. Se ei auttanut, mutten osannut muutakaan.
Ainoa hyvä ja kirkas asia, jota hamusin epätoivoisesti lähelleni, oli aina ikkunoiden tai ovien takana. Aina näkyvillä muttei läsnä.

Vaikeinta tällaisten unien jälkeen on herätä päivään ilman, että se ahdistus roikkuisi mukana iltaan asti. Ikään kuin se kaikki olisi tapahtunut ja minun olisi vain kannettava sen seuraukset.
Se ei lakkaa puristamasta rintakehääni.
Tänään vain sen tukahduttava ote on todellista.

Tällainen väsymys ja ahdistus synnyttää uusia piirteitä minussa joita en voi sietää.
Ärtyneisyyden, hermostuneisuuden, äkkipikaisuuden.
Tuntuu kuin koko maailma olisi kaikessa rumuudessaan vain vihan arvoinen.
Pienikin vastoinkäyminen on liikaa ja tuntuu ylivoimaiselta.
Myös siksi tällainen päivä kuuluu viettää yksin. Jottei kukaan joutuisi osaksi siitä hirviöstä joka minussa on herännyt. Vittumaisuuden ruumiillistuma.
Samalla kun ajattelen, ettei maailmassa ole mitään rakastettavaa ja kaunista, ymmärrän että se rumuus kumpuaa minusta itsestäni.
Haluaisin nähdä kuten ennen.

Haluaisin olla täynnä valoa.